Tällaista pentu kainalossa-nukkumista täällä:

Tessa sai lahjaksi kivan uuden lelun:

Lelu koostuu seitsemästä osasta, jotka koira voisi irrottaa toisistaan. “Dogs have great fun removing the rings..” Niin just… Täällä sen kanssa vaan maataan nukkumisläjänä.

Teos on Cassius Coolidgen pensselin jälkeä, ja kyseistä taulua esittävän posterin onnistuin löytämään vain ulkomaisesta nettikaupasta. Lähestulkoon ainoa suomenkielinen hakutulos maalauksen nimellä etsittynä löytyi kategoriasta “kauheimmat sisustusratkaisut”. Mutta tällainen ratkaisu löytyy silti kohta seinältäni.

Aamulla kun herään, joku kömpii huvittavan näköisesti sängyn alta silmät unisina, mutta olemus täynnä intoa uuteen päivään. Huoleton iloisuus tekee vaikutuksen minuunkin. Saan aloittaa päiväni terveellisesti virkistävällä ulkoilulla, ja koira varmistaa sen, että aamureippailu ei jää vain uuden vuoden lupaukseksi.

Kotona ei ole koskaan yksinäinen eikä turvaton olo. On aina joku, jolle jutella. Ja mikä parasta, puheita ei tarvitse suodattaa järkevyysseulan läpi, voi kerrankin hölöttää kaiken mitä mieleen juolahtaa. Koira haluaa ymmärtää minua ja kääntelee päätään puolelta toiselle kiinnostuneena jokaisesta sanastani.

Yksi parhaimmista asioista koirassa on nimenomaan sen läsnäolo ja sille jutteleminen. Uskon sen olevan hyvinkin terapeuttista, sillä kenelle muulle voisi yhtä huolettomasti puhua kaikesta? Koiralla on myös uskomaton kyky empatiaan. Koira heijastaa ihmisen olotiloja ja myötäelää täysillä mukana. Voi niitä koiran pieniä hartioita, joilla se välillä tuntuu kantavan koko maailman murheita, tai ehkä vain minun.

Koirassa parasta on sen vilpittömyys. Koira näyttää aina todelliset tunteensa – ja koira todella osaa tuntea, ehkäpä vielä selkeämmin kuin ihminen. Koirat rakastavat ystäviään ja purevat vihamiehiään. Tein taustatutkimusta koiran tunne-elämästä, ja löysin mielenkiintoisen kirjoituksen nimeltä ”Dogs never lie about love” (Jeffrey Masson, 1997). Kirjoituksessa jopa kumottiin biologian opettajani esittämä mieltäni kalvanut väite, että koirat tykkäävät ihmisestä vain ruuan takia. Kirjoituksen mukaan on tehty tutkimus, jossa pennuille syötti ruokaa robotti ja ihminen. Pennut eivät rakastuneet robottiin, ainoastaan ihmiseen.

Koirat näyttävät tuntevan puhtainta iloa, mitä olla voi, mutta myös suurinta pettymystä. Koiran ilo on vailla vertaansa, kun tulet takaisin kotiin, vaikka olisit ollut poissa vain hetken. Miten koira jaksaa iloita kerta toisensa jälkeen sinun näkemisestäsi niin valtavan paljon? Jotkut ovat selittäneet sitä tyhmyydellä; koiralle kaikki on aina lopullista. Kun astut ovesta ulos, et enää ikinä palaa. Koira ei ymmärrä, se luulee menettäneensä sinut ikiajoiksi. Mutta ajatellaanpa rakastunutta ihmistä ja hänen rakastettunsa jälleennäkemisen riemua. Mainitsemaani kirjoitusta siteeraten, ”Dogs are all about love.” Kun koira kerran rakastuu ihmiseen, se rakastaa häntä aina, huolimatta siitä mitä tapahtuu tai kuinka paljon aikaa kuluu.

Koiran kehittynyt tunne-elämä erottaa sen kaikista muista eläimistä ja tekee siitä ihmiselle erikoislaatuisen ystävän.

Päivän päätteeksi silitän sängyn vieressä istuvan koiran päätä. Mukava nähdä taas aamulla.

Mietitäänpä normaalia päivää koiran kanssa. Aamulla heti herättyään pitää lähteä käyttämään koira lenkillä. Se on mukavaa silloin, kun on hyvä sää ja paljon aikaa nauttia ulkoilusta, mutta yleensä on kuitenkin vähemmän hyvä sää ja kiire. Lenkitys on siis jossain määrin pakkopullaa ja niinpä siis kärsimystä.

Lenkin jälkeen tulen kotiin, koira on yleensä likainen ja se pitää pyyhkiä/kuivata. Ei jaksaisi. Kärsimystä.

Lähden töihin. Katson, että koiralla on vettä ja kaikki hyvin. Tulee huono omatunto, kun koira joutuu olemaan yksin pitkän päivän. Kärsimystä.

Tulen väsyneenä töistä. Ensimmäisenä tapaan koko päivän kotona voimia keränneen koiran, joka haluaa energisenä pitkälle lenkille. Lähden lenkille väsyneenä. Kärsimystä.

Tulen kotiin lenkiltä, puhdistan koiran. Itselläkin on kauhea nälkä, mutta ensin ruokaa ja lisää vettä koiralle. Juttelen koiralle paljon, jotta se ei tuntisi oloaan yksinäiseksi, nyt kun se vihdoin sai omistajansa kotiin. Lisäksi koiraa pitäisi välillä harjata, leikata kynsiä ja muuta, mikä useimmiten tuntuu velvollisuudelta. Kärsimystä.

Tällainen on päivä, kun kaikki menee hyvin. Jos menee huonosti, joudun käyttämään koiraa lenkillä kesken yötä, siivoamaan oksennuksia tai ripuleita lattialta, työntämään koiran suuhun väkisin lääkettä jota se inhoaa, tai pelätä sen hengen edestä, jos se on saanut suuhunsa jotain myrkyllistä, kuten purkkaa tai tummaa suklaata. Lisäksi koiran omistajan on imuroitava vähintään pari kertaa viikossa, ellei halua elää tasaisen karvakerroksen peittämässä asunnossa. Lomalle lähtö on aina vaikean takana, ketä tällä kertaa uskaltaisi pyytää koiravahdiksi? Kärsimystä.

Kun aamutuimaan näen ihmisen kaatosateessa kävelyttämässä koiraansa, tulee väkisin mieleen, että siellä on joku taas kärsimässä. Tai kun joku vihaisena huutaa koiralleen lenkillä, että ”onko aivan pakko vetää”.

Lähes kaikki koiran hoitotoimet ovat siis mielestäni kärsimystä. Filosofiani mukaan elämässä on tavallaan yhtä paljon onnea kuin kärsimystäkin. Mitä enemmän kärsimystä, sitä pienemmistä asioista kokee onnea. Tämän teorian mukaan olisi toisaalta aivan sama ostaa koiran sijasta kidutustuoli, jossa istuisi päivittäin muutamaan otteeseen. Tuolissa istumisen jälkeen kaikki muu tuntuisi taas paljon mukavavammalta. Se olisi sikäli myös helpompaa, että kidutustuolille ei tarvitsisi hankkia matkan ajaksi hoitajaa, eikä sen yksin kotiin jättämisestä tarvitsisi kantaa huonoa omatuntoa.

Miksi minulla siis edes on koira? On oltava jotain, mikä hyvittää kaiken.

Kaikesta kärsimyksestä huolimatta, kun koira on taas kerran syönyt pakkauksen särkylääkkeitä, sitä lähtee mukisematta keskellä yötä metsästämään apteekista hiilitabletteja lääkkeeksi, koska koiran menettämistä ei halua edes ajatella. Ei edes niinä hetkinä, kun koiranomistajien vertaistukiryhmän perustaminen tuntuisi olevan paikallaan.

Lisää uusia kuvia löytyy kirjan sivuilta.

Sitten tuli aika, kun aamuruualla Tessan katse alkoikin harhailla sen oman ruokakupin sijaan ihmisten aamupalassa; juustossa, kinkussa, voileivissä. Aluksi Tessa tyytyi vain katselemaan paremman ruuan perään, mutta sitten eräänä aamuna se hylkäsi oman ruokakuppinsa kokonaan parin suullisen jälkeen, ja siirtyi kerjäämään ihmisten ruokaa.

Tessan jatkuvaa mielenkiinnottomuutta omaa aamuruokaansa kohtaan katseltiin viikon verran, kunnes siirryttiin kahdesta ateriasta yhteen ateriakertaan päivässä. Sen jälkeen koiralle on taas maittanut ruoka entiseen malliin.

Tästä heräsi kysymys, voiko koira kyllästyä ruokaansa? Tessa on syönyt lähes koko elämänsä samaa kuivamuonaa ja samaa koiranmakkaraa, joten ihmismielessä ajatus kyllästymisestä tuntuisi järkevältä. Mutta ihmismieli ei useinkaan ole koiran mielen kaltainen. Arvoitukseksi jää, kyllästyikö Tessa, vai eikö sillä vain ole enää aamuisin niin nälkä. Joka tapauksessa yksi ateriakerta päivässä tuntuu riittävän hyvin. Ja taas kelpaavat entiset pöperöt. Mutta olisikohan silti joskus järkevää vaihtaa kuivamuonan merkkiä kokonaan; kuinkahan paljon koira välittää ruokansa mausta ja vaihtelevuudesta?

Aina niin sosiaalinen ja ihmisiä rakastava Tessa pelkäsi ohikulkijoita. Ensin meidät ohitti vanhahko mies, jonka taakseen jättämää ilmaa Tessa aluksi innolla nuuhki. Hetken nuuhkittuaan se alkoi voihkia ja “itkeä” ja sen häntä meni ihan koipien väliin sekä selkä kyyryyn. Ohikulkeva mieskin huomasi Tessan oudon käytöksen ja kysyi, että minuako se koira pelkää. Kun mies avasi suunsa, niin Tessa pelkäsi entistä enemmän ja jopa haukahti (en muista sen ikinä ennen haukahtaneen ihmiselle).

Myöhemmin vastaan tuli toinen iäkäs mies. Olimme nousemassa eräitä portaita ylös, ja mies tuli vastaan portaiden yläpäästä. Kun Tessa huomasi miehen, se jähmettyi täysin ja alkoi taas voihkia pelokkaana. Se ei suostunut nousemaan enää yhtään rappua miehen nähtyään, ja meidän oli pakko mennä portaat alas ja antaa miehen tulla meitä ennen. Mukavan tuntuinen mies ihmetteli Tessan käytöstä.

Loppulenkin mietin, mitä Tessalle on oikein sattunut. Mistä äkillinen noin voimakas pelko voi johtua. Joskus aikaisemminkin Tessa on saattanut hieman säikähtää jotain ihmistä, joka ennalta arvaamattomasti kääntyy sitä kohti ja tulee silittämään, mutta tämä oli aivan eri luokan pelkoa ja kohdistui ihmisiin, jotka eivät aluksi kiinnittäneet mitään huomiota Tessaan. Ovatko ne päivät takana, ku Tessa suorastaan riesaksi asti halusi tutustua kaikkiin ohikulkeviin ihmisiin?

Yhtäkkiä päähäni pälkähti, että kummallakin miehellä, joita otus pelkäsi, oli sininen tuulipuku. Voisko se olla johtolanka Tessan kauhun alkulähteille? Pyörittelin päässääni erilaisia kauhuskenaarioita sinisiin pukeutuvista miehistä kiusaamassa Tessaa, kun se yksin odottaa kaupan edessä.

Teoriani vesittyi nopeasti, kun äiti lapsineen halusi silittää koiraa. Tessa pelkäsi naista, mutta kun nainen jaksoi tarpeeksi kauan leperellä sille, hän voitti Tessan luottamuksen. Ja taas nainen ihmetteli, “että tämän rotuisten koirienhan pitäisi olla supersosiaalisia”. Niinpä, tällainen käytös alkoikin vasta tällä lenkillä. Olen ymmälläni.

Jahnuta=Yleisverbi koiran erilaiselle riehumiselle, painimiselle jne. Jahnuaminen tapahtuu yleensä ihmisen tai toisen koiran kanssa.

Jahnukainen=Koira, joka jahnuaa. Ks. jahnuta

Kekkuloida=Pyöriä sellällään ja samalla ilmeisesti myös rapsuttaa selkää maata vasten. Kekkulointi tapahtuu yleensä matolla ja usein sisältää lelun mukanaolon.

Hupsulainen=Tessan “sukunimi”. Käytetään myös koira-sanan synonyyminä.

Hupilainen=Googlen keksimä sukunimi Tessalle. Googletus “Tessa Hupsulainen” sain googlen ehdottamaan “Tarkoititko: Tessa Hupilainen”. Sanan merkitys laajentunut myös koira-sanan synonyymiksi.

Lopat=Tessan “huulet”

Lupat=Tessan korvat

Paalupaikka=Tessan vakiopaikka tietyissä tilanteissa. Esim. kun sille ollaan laittamassa ruokaa kuppiin, se siirtyy aina samaan tiettyyn paikkaan keittiössä, paalupaikkaansa. Myös autossa Tessalla on paalupaikka.

Se koira=Nimitys, jota käytetään, kun Tessasta puhutaan negatiivisessa yhteydessä. Esim.”Mitähän se koira on taas silpunnut?”

Viikatemies=Noutaja=Tessa

Örkki=Tessa, koira

Lisäksi Tessalla on niin paljon erilaisia lempinimiä, että ne kaikki luettelemalla tästä merkinnästä tulisi loputon.