Tervetuloa!
Tämän kirjan päähenkilö on Tessa-koira. Avaa kirja ja tutustu Tessaan sekä hänen omistajansa ajatuksiin koiruuksista ja vähän muustakin.
13.07.2007 | Koirat, Aiheen vierestä
Se toinen puoli
Palataanpa siihen normaaliin päivään koiran kanssa, josta edellisessä kirjoituksessa kerroin. Kuten tiedetään, asioilla on aina vähintään kaksi puolta.
Aamulla kun herään, joku kömpii huvittavan näköisesti sängyn alta silmät unisina, mutta olemus täynnä intoa uuteen päivään. Huoleton iloisuus tekee vaikutuksen minuunkin. Saan aloittaa päiväni terveellisesti virkistävällä ulkoilulla, ja koira varmistaa sen, että aamureippailu ei jää vain uuden vuoden lupaukseksi.
Kotona ei ole koskaan yksinäinen eikä turvaton olo. On aina joku, jolle jutella. Ja mikä parasta, puheita ei tarvitse suodattaa järkevyysseulan läpi, voi kerrankin hölöttää kaiken mitä mieleen juolahtaa. Koira haluaa ymmärtää minua ja kääntelee päätään puolelta toiselle kiinnostuneena jokaisesta sanastani.
Yksi parhaimmista asioista koirassa on nimenomaan sen läsnäolo ja sille jutteleminen. Uskon sen olevan hyvinkin terapeuttista, sillä kenelle muulle voisi yhtä huolettomasti puhua kaikesta? Koiralla on myös uskomaton kyky empatiaan. Koira heijastaa ihmisen olotiloja ja myötäelää täysillä mukana. Voi niitä koiran pieniä hartioita, joilla se välillä tuntuu kantavan koko maailman murheita, tai ehkä vain minun.
Koirassa parasta on sen vilpittömyys. Koira näyttää aina todelliset tunteensa – ja koira todella osaa tuntea, ehkäpä vielä selkeämmin kuin ihminen. Koirat rakastavat ystäviään ja purevat vihamiehiään. Tein taustatutkimusta koiran tunne-elämästä, ja löysin mielenkiintoisen kirjoituksen nimeltä ”Dogs never lie about love” (Jeffrey Masson, 1997). Kirjoituksessa jopa kumottiin biologian opettajani esittämä mieltäni kalvanut väite, että koirat tykkäävät ihmisestä vain ruuan takia. Kirjoituksen mukaan on tehty tutkimus, jossa pennuille syötti ruokaa robotti ja ihminen. Pennut eivät rakastuneet robottiin, ainoastaan ihmiseen.
Koirat näyttävät tuntevan puhtainta iloa, mitä olla voi, mutta myös suurinta pettymystä. Koiran ilo on vailla vertaansa, kun tulet takaisin kotiin, vaikka olisit ollut poissa vain hetken. Miten koira jaksaa iloita kerta toisensa jälkeen sinun näkemisestäsi niin valtavan paljon? Jotkut ovat selittäneet sitä tyhmyydellä; koiralle kaikki on aina lopullista. Kun astut ovesta ulos, et enää ikinä palaa. Koira ei ymmärrä, se luulee menettäneensä sinut ikiajoiksi. Mutta ajatellaanpa rakastunutta ihmistä ja hänen rakastettunsa jälleennäkemisen riemua. Mainitsemaani kirjoitusta siteeraten, ”Dogs are all about love.” Kun koira kerran rakastuu ihmiseen, se rakastaa häntä aina, huolimatta siitä mitä tapahtuu tai kuinka paljon aikaa kuluu.
Koiran kehittynyt tunne-elämä erottaa sen kaikista muista eläimistä ja tekee siitä ihmiselle erikoislaatuisen ystävän.
Päivän päätteeksi silitän sängyn vieressä istuvan koiran päätä. Mukava nähdä taas aamulla.
08.07.2007 | Koirat, Aiheen vierestä
Koiranomistajille tukiryhmä
Viime aikoina olen alkanut ajatella entistä enemmän sitä, miten paljon koirasta on vaivaa. Sellainen sana kuin ”kärsimys” välähtää mielessäni usein, kun katselen ihmisiä koiriensa kanssa tai kun itse hoidan koiran omistajan velvollisuuksia.
Mietitäänpä normaalia päivää koiran kanssa. Aamulla heti herättyään pitää lähteä käyttämään koira lenkillä. Se on mukavaa silloin, kun on hyvä sää ja paljon aikaa nauttia ulkoilusta, mutta yleensä on kuitenkin vähemmän hyvä sää ja kiire. Lenkitys on siis jossain määrin pakkopullaa ja niinpä siis kärsimystä.
Lenkin jälkeen tulen kotiin, koira on yleensä likainen ja se pitää pyyhkiä/kuivata. Ei jaksaisi. Kärsimystä.
Lähden töihin. Katson, että koiralla on vettä ja kaikki hyvin. Tulee huono omatunto, kun koira joutuu olemaan yksin pitkän päivän. Kärsimystä.
Tulen väsyneenä töistä. Ensimmäisenä tapaan koko päivän kotona voimia keränneen koiran, joka haluaa energisenä pitkälle lenkille. Lähden lenkille väsyneenä. Kärsimystä.
Tulen kotiin lenkiltä, puhdistan koiran. Itselläkin on kauhea nälkä, mutta ensin ruokaa ja lisää vettä koiralle. Juttelen koiralle paljon, jotta se ei tuntisi oloaan yksinäiseksi, nyt kun se vihdoin sai omistajansa kotiin. Lisäksi koiraa pitäisi välillä harjata, leikata kynsiä ja muuta, mikä useimmiten tuntuu velvollisuudelta. Kärsimystä.
Tällainen on päivä, kun kaikki menee hyvin. Jos menee huonosti, joudun käyttämään koiraa lenkillä kesken yötä, siivoamaan oksennuksia tai ripuleita lattialta, työntämään koiran suuhun väkisin lääkettä jota se inhoaa, tai pelätä sen hengen edestä, jos se on saanut suuhunsa jotain myrkyllistä, kuten purkkaa tai tummaa suklaata. Lisäksi koiran omistajan on imuroitava vähintään pari kertaa viikossa, ellei halua elää tasaisen karvakerroksen peittämässä asunnossa. Lomalle lähtö on aina vaikean takana, ketä tällä kertaa uskaltaisi pyytää koiravahdiksi? Kärsimystä.
Kun aamutuimaan näen ihmisen kaatosateessa kävelyttämässä koiraansa, tulee väkisin mieleen, että siellä on joku taas kärsimässä. Tai kun joku vihaisena huutaa koiralleen lenkillä, että ”onko aivan pakko vetää”.
Lähes kaikki koiran hoitotoimet ovat siis mielestäni kärsimystä. Filosofiani mukaan elämässä on tavallaan yhtä paljon onnea kuin kärsimystäkin. Mitä enemmän kärsimystä, sitä pienemmistä asioista kokee onnea. Tämän teorian mukaan olisi toisaalta aivan sama ostaa koiran sijasta kidutustuoli, jossa istuisi päivittäin muutamaan otteeseen. Tuolissa istumisen jälkeen kaikki muu tuntuisi taas paljon mukavavammalta. Se olisi sikäli myös helpompaa, että kidutustuolille ei tarvitsisi hankkia matkan ajaksi hoitajaa, eikä sen yksin kotiin jättämisestä tarvitsisi kantaa huonoa omatuntoa.
Miksi minulla siis edes on koira? On oltava jotain, mikä hyvittää kaiken.
Kaikesta kärsimyksestä huolimatta, kun koira on taas kerran syönyt pakkauksen särkylääkkeitä, sitä lähtee mukisematta keskellä yötä metsästämään apteekista hiilitabletteja lääkkeeksi, koska koiran menettämistä ei halua edes ajatella. Ei edes niinä hetkinä, kun koiranomistajien vertaistukiryhmän perustaminen tuntuisi olevan paikallaan.
23.06.2007 | Koirat
Hyvää juhannusta
Lisää uusia kuvia löytyy kirjan sivuilta.
